Elokuun alussa vuonna 2008 MTV yritti saada aikaan huolta kasvattajissa kopioimalla ulkomaalaisen sensaatiohakuisen uutisen ”Momosta” ja tituleerasi ilmiön Whatsappissa leviäväksi ”itsemurhapeliksi”. Artikkeli ei kuitenkaan saanut kuin hieman yli 300 jakoa. Iltalehti teki oman versionsa ilmiöstä ja lisäsi huolen määrää otsikoinnissa ja onnistui kerryttämään kymmenkertaisen määrän jakoja muutamassa tunnissa.
Ennen kuin Momosta tulee uusi Blue Whale, avaan hieman mistä tässä kohussa on kyse ja millaisen jatkumon uusin lenkki tämä Momo on. Lue myös tämä Know Your Meme -artikkeli.
Nämä artikkelit ovat malliesimerkkejä uutisista, joissa esitellään lasten ja nuorten mediakulttuuria.
- Ne ovat yksipuolisia
- Ne kirjoitetaan aikuisille
- Ne kirjoitetaan huolinäkökulmasta
- Ne sijoittuvat vieraaseen tai uuteen toimintaympäristöön
- Niissä yleistetään yksittäisiä tapauksia suuremmiksi ilmiöiksi
- Lapset esitetään avuttomina toimimaan itsensä suojaamiseksi
Huolinäkökulmasta kirjoitetut artikkelit ovat omiaan herättämään huolta kasvattajissa ja keräämää klikkejä julkaisijan sivuille, mutta ne ovat erittäin heikkoja luotettavan tiedon lähteitä. Sensaatiohakuisten uutisten toistaessa itseään kansainvälisen median kopioidessa niitä mainostulot silmissä, tallautuu totuus nopeasti jalkoihin. Onneksi meidän ei tarvitsekaan tietää varmasti sitä mitä on tapahtunut voidaksemme keskustella siitä mistä Momossa on kyse.
Momo on nykypäivän kummitustarina
Sähköpostin yleistyessä yleistyivät myös aiemmin perinteisessä postissa kulkeneet ketjukirjeet. Ketjukirje koostuu tavallisesti viestistä, jossa houkutellaan vastaanottaja tekemään kirjeestä kopioita ja lähettämään ne yhdelle tai useammalle vastaanottajalle. Ketjukirjeissä vastaanottajiin vedottiin lupaamalla ”onnea seitsemäksi vuodeksi” tai uhkailemalla onnettomuuksilla. Kokeneet netinkäyttäjät osasivat ohittaa ketjukirjeet merkityksettöminä, mutta ketjukirjeen ensimmäistä kertaa saaville ja ”vaihtoehtoisiin totuuksiin” uskoville ne saattoivat aiheuttivat hämmennystä ja ahdistusta. Niinpä ketjukirje saatettiin jakaa ihan vaan varmuuden vuoksi.
Whatsappin myötä ketjukirjeet siirtyivät taas uuteen viestintäkanavaan. Iltalehti uutisoi ilmiöstä otsikolla WhatsApp-viesti kylvää kauhua: ”Olen murhannut kaikki, jotka eivät lähetä”. Kukaan ei kuitenkaan ole kuollut siihen, ettei ole lähettänyt ketjukirjettä tai Whatsapp-viestiä eteenpäin.
Seuraava askel viestittelyssämme on ollut siirtymä ihmisten välisestä keskustelusta ihmisen ja algoritmien väliseksi keskusteluksi. Yritykset, järjestöt ja julkishallinnon toimijat miettivät keinoja siirtää ainakin osaa asiakaspalvelustaan keskustelurobottien hoidettavaksi. Myös Momo on voinut olla yksinkertainen keskustelurobotti, joka vastaa sille lähetettyihin viesteihin ennaltamääritellyillä vaihtoehdoilla. Keskustelurobottien rakentaminen on helppoa ja monet yritykset tarjoavat siihen työkaluja.
Momon kohdalla ainoa ”peli” onkin se, jossa Momon tekijät mittaavat kuinka suuren näkyvyyden ja mediapaniikin heidän medialeikkinsä saa aikaan. Momo on poikinut YouTubeen lukuisia videoita, joissa tubettajat soittavat tai viestittelevät Momolle ja yrittävät lypsää ilmiöstä mahdollisimman paljon katselukertoja.
Kuinka Momoa tulisi käsitellä lasten ja nuorten kanssa?
Momon kohdalla riittää yksi turvallisuusohje:
- Älä lähetä henkilökohtaisia tietojasi, kuten puhelinnumeroasi tai valokuviasi tuntemattomille henkilöille internetissä.
Momon tekijöistä ei ole vielä tietoa, joten omien henkilötietojen ja henkilökohtaisten valokuvien lähettäminen lisää riskiä joutua esimerkiksi petoksen tai kiristyksen uhriksi
Momon kaltaisia ilmiötä kannattaa käsitellä tiedon luotettavuuden näkökulmasta. Netin myötä uudet ilmiöt tulevat nopeasti näytöillemme eri puolilta maailmaa. Käytettävissä olevan tietomäärän kasvaessa tiedon etsinnän, hallinnan ja luotettavuuden arvioinnin taitojen merkitys korostuvat. Tiedon avulla voidaan ymmärtää itseään, toisia ihmisiä ja ympäröivää maailmaa, mutta tämä edellyttää aktiivista keskustelua ja tiedon taustojen selvittämistä.
Momo on jo alkanut elämään omaa elämäänsä Jeff the Killerin ja Slendermanin kaltaisena urbaanina legendana ja internet meeminä. Tänä päivänä kummitustarinoiden hahmoista ei enää puhuta kuiskaten pimeässä teltassa, vaan niiden kanssa chattaillaan esimerkiksi Whatsappissa.
